Tässä lomalla ollessa on alkanut miettiä sitä edessä häämöttävää paluuta. Tai, no, niinhän mä itselleni sanon. En jatka enää joulun jälkeen, lähden ennen joulua enkä tule takaisin lopputalveksi ja kesäksi. Tämä päätös on tällä hetkellä yhtä vakaalla pohjalla kuin Kreikan talous. Mä toivon, ettei se muutu, mutta samalla haluaisin sen kallistuvan takaisin jäämiseen.

Kyseessä ei ole mikään palava halu jäädä. Kyseessä on pelko lähteä pois, muuttaa Suomeen.

Mun vaatekaapissa on vaatekappale joka henkarille. Oikeastaan mun omat henkarit loppuivat kesken, jouduin vaivihkaa varastamaan lisää Mamman ja Pappan vaatehuoneesta. Mamma pyöräytti vain silmiään kun jäin siitä kiinni. Heitti satkun kouraan ja sano, että käy hakemassa lisää Rustasta. Minähän hain. Nyt vielä kun keksisi jonkun tehokkaamman säilytystavan mun neljälle talvitakille ja Lagerhausin paperikassille, joka on täynnä pipoja ja tumppuja ja kaulahuiveja sun muita. Kun talvi tulee, niin kassi täyttyykin lippiksillä, bikineillä, kesähepenillä ja sellaisilla.

Kun viimeksi olin Suomessa, mulla oli vaikeuksia saada unta mun omassa sängyssä. Siis Ihan Oikeassa Omassa Sängyssä, jonka itse kauan kestäneen IKEAssa loikoilun ja patjatestailun jälkeen valitsin, ostin, lastasin autooni ja purin huoneeseeni. Sellainen melkein neljän satkun sijoitus. Muistan kun ostin sen. Se oli niin hyvä, aivan täydellinen. Kehuin kaikille, kutsuin kaverit testaamaan päikkäreille sun muille. Mutta nyt mun oma sänky on tämä, jolla tälläkin hetkellä istun. Se, joka natisee ja vinkuu, mutta silleen hyvällä tavalla, jollain tasolla lohduttavalla tavalla. Mä tiedän jokaisen liikkeen ja asennon, joka aiheuttaa natinaa. Sellanen tuo turvaa. Mun sängyssä on myös pieni kuoppa tässä aika keskellä. Mun kroppa sopii siihen oikein mainiosti. Nukun levottomasti jos en nuku mun kuopassa - kyllä, ymmärrän tilanteen ironian. Niin, ja mun sängyssä on myös ihan omat lakanat. Itse ostin IKEAsta, maailman toisiksi suurimmasta IKEAsta, omilla rahoilla. Mitäköhän teen näillä sitten Suomessa. Ne kun eivät ole Ihan Oikean Oman Sängyn mitoille. Ei, ne ovat tämän sängyn mitoille.

Mulla on täällä muuten oma kenkäkaappi, mulle raivattiin sellainen jo talvella. Tai oikeastaan oma vetolaatikko, ollaan kenkäkaappikämppiksiä Pojan kanssa. Joskus sen crocsit eksyvät mun laatikkoon tai joskus heitän vahingossa lenkkarit Pojan laatikkoon. Ei haittaa, meidän kengät - mun kymmenen paria ja Pojan viisi paria... - elävät kyllä sulassa sovussa keskenään. Talvikengät raivattiin muutama kuukausi sitten ullakolle IKEAsta aikoinaan ostettuun muovilaatikkoon. Mamma pyyhki kannesta vanhat tekstit pois ja kirjoitti tilalle lasten ja mun nimet sekä winter shoes. Siellä laatikon vieressä on muuten myös mun matkalaukku.

Kun olen herännyt nyt loma-aamuina (tai -aamupäivinä, -iltapäivinä, -iltoina...) niin oon suunnannut aamupalalle. Kaapissa on muroja vaikka muille jakaa - Cheeriosit Pojalle, Kelloggs' Dark Chocolate & Strawberries Tytölle, All Bran Mammalle ja Weetabix mulle. Joskus vaihdellaan muroja keskenämme, ihan vain huviksi, mutta yleensä pöydälle laitetaan tarjolle kaikki neljä. Jopa silloin, kun joku muu kuin minä kattaa aamupalaa, niin mullekin katetaan paikka ja Weetabixit odottaa pöydällä. Pojalle isoin kulho, Tytölle sen nimikkolusikka. Pojan pieni lasi menee vasemmalle puolelle siinä missä muiden menee oikealle, Tytölle ei lasia ollenkaan kun se ei ikinä juo aamuisin. Mammalle lasin sijaan teemuki ja lusikan kaveriksi pieni veitsi. Pojalle valmiiksi paperia, se läikyttää maitoa kuitenkin. Mulle iso lasi ja appelsiinimehu viereen. Pojan allergialääkkeet ja vitamiinit valmiiksi sen tarjottimelle. Tajusin vasta viime kuussa miten monta pientä asiaa teen joka ainoa päivä kun katan pöydän tai korjailen edellämainitut asiat joko Mamman tai lasten jäljiltä. Rutiini. Helpottaa elämää.

Hassua, miten helposti sitä sulautuu osaksi perhettä.

Mua pelottaa, miten saan raahattua kaiken Suomeen. Oon jo palauttanut 80% vaatteista, joita toin mukanani aikoinaan Suomesta, niin takaisin sinne. Mutta mulla on ihan oma, täältä hankittu vaatevalikoima. Mulla on kumisaappaat ja yhdeksän muuta kenkäparia. Mulla on kymmenen takkia vähän kaikilta paksuuksilta. Mulla on kahdeksan lasipurkkia, jotka pitävät sisällään mun meikkiarsenaalia ja muuta pikkusälää. Mun pöydällä on kahdeksan kirjaa, avaamattomassa paketissaan oleva muki, pullo valkoviiniä, meikkipeili, neljä designtiskirättiä, metallipurkki sisältöineen. Kylppärissä taas on kaksi kaapillista hygieniatuotteita ja kosmetiikkaa.

Niin ja sitten ne lakanat, tietenkin.

Jos ostaisin vielä pari pyyhettä ja tiskiharjan, niin voisin muuttaa suorilta omaan, typötyhjään asuntoon Suomessa. Niin hyvin mä olen rakentanut elämäni tänne, tähän taloon, tähän huoneeseen. Tähän perheeseen. Kun palaan Suomeen, niin ei se tule olemaan sama asia. Siellä on kaikki kuten jätinkin. Sillä on kaikki kuten kaksi ikävuotta nuorempi J oli ne sinne jättänyt. Edessä odottaa siis uusi rakennusurakka. Mutta ehkä mä olen valmis siihen sitten.

Tytön ja Mamman hyvästelyistä tulee huomenna tasan kaksi viikkoa. Mietin eilen, että mulla on ikävä Tytön ääntä. Ja sitä kun kellitään monta tuntia mun sängyssä molempien nenät kiinni omissa kirjoissa ja sitä, kuinka se hiljaisuus ei ole yhtään ahdistava tai kiusallinen, vaan tuttu ja turvallinen. Poika ja Pappa tuli lauantaina saaristohuvilalta, jossa mäkin päädyin sittenkin viettämään päivän jos toisenkin ennen kun kruisailin autolla takaisin Tukholman vilskeeseen. Oli muuten kaunis ajomatka, varsinkin kun nopeampi reitti sisälsi myös lauttailua! Mutta pidemmässä reitissä, maisemareitissäkään ei ollut mitään vikaa. Paitsi se, että mulle iski joku palava halu muuttaa Värmdöön. Anyways, lauantaina käytiin vielä veneilemässä auringonlaskussa, Poika ajoi suurimman osan matkasta. Käytiin veneilemässä myös sunnuntaina kun säät sen kerta sallivat. Maanantaina ne lähtivät mummolaan, tulevat tänään takaisin. Huomenna herään taas kuudelta ja ajan Arlandaan ja takaisin perjantaisessa aamuruuhkassa, aivan kuten tein kaksi viikkoa sitten.

Seuraavat kolme viikkoa saankin elää ihan omassa rauhassa. Okei, mulla on vähän talovahtivelvollisuuksia ja olen lupautunut vahtimaan Mamman ystävättären lapsukaisia, mutta eiköhän yksi 11-vuotias ja yksi 16-vuotias (oon jo niin vanha, että mut on okei pyytää vahtimaan 16-vuotiasta) mene aika helpolla. Mulla on ollut jo nyt auvoisat pari viikkoa. Oon myös ollut erittäin extreme pahis - nukuin vierashuoneen sängyssä, en ole käyttänyt placematia syödessä, olen syönyt sohvalla, en ole pitänyt housuja jalassa, varastin vierashuoneen sängystä kaksi tyynyä omaan sänkyyn, jätin puhtaat pyykit kuivausrumpuun kolmeksi päiväksi... Aika villiä.

Aika venepainotteisia kuvia vaikka kaikki eri paikoista eri päivinä. Samalla veneellä sentään. No, Ruotsi on Ruotsi.

Vai että lomalla.

Perjantaina oli aamuherätys siinä kuuden aikaan. Mun oli tarkoitus mennä nukkumaan hyvissä ajoin, mutta joskus alkuyöstä havahduin laittamaan herätystä kännykkään ja jumiuduinkin facetimeilemään S:n kanssa... No, pääsin kuin pääsinkin hereillä ajoissa. Aamuohjelmaan kuului yleistä stressailua, sekä äidin että tyttären rauhoittelua, pakkauslistojen tsekkailua, jännittyneet aamupalat, vähän lisää stressailua. Lopulta päästiin liikenteeseen 7:20, Tytön mukaan "liian myöhässä". Yritin siinä sitten selittää, että jos boarding alkaa 9:20 niin kyllä tää 7:20 on ihan okei aika lähteä.

Arlandaan ajoin aika väsynein silmin vakionopeudensäädin päällä ja radio Bandit Rockilla. Takapenkillä Tyttö jatkoi uniaan ja Mammakin etupenkillä räpelsi puhelimen kanssa puolet reissusta. Jossain vaiheessa se havahtui radioon naureskellen, että mitä me ees kuunnellaan, onko tämä jotain suomalaista rokkia, haha lol. Olin niin väsynyt ja vähän ärsyyntynytkin aamun häsläyksestä, että murahdin vaan, että on kuules iha judas priestiä nyt siellä soimassa. Mamma vaihtoi Rix FMlle. Huoh.

Kentällä oli noin viisi miljoona muutakin lähdössä terminaali vitosesta, siellä sitten torvet soi ja kaikki odotteli väliaikaisparkkia. Päästiin aika nopeasti parkkiin, jeesasin laukut ulos ja kärrylle, halasin heipat ja lähdin kaasuttelemaan takaisin kohti Tukholmaa. Paluumatka sujui aika rattoisasti ja päätin poiketa puolivälissä pois E4-tieltä ja ajella pienempiä teitä kotiin.

Pappa ja Poika nukkuivat vielä kun tulin takaisin puoli yhdeksän aikaan, joten kaikessa rauhassa painelin itsekin takaisin nukkumaan. Joskus puoli kymmenen tienoilla Pappa tuli sitten huutelemaan, että heitänkö sen asemalle kun sillä jäi fillari eilen sinne. Joojoo. Kävin herättelemässä Pojan ja heitin sitten faijan asemalle. Katoin Pojalle aamupalatarpeet ruokapöytään, kävin herättämässä sen ja sitten tehtiin omia juttuja lounaaseen asti. Syötiin lounas, jatkettiin omien juttujen parissa ja sitten syötiin dinneriksi nugetteja. Pelailtiin sitten vähän korttipelejä kunnes Pappa tuli takaisin duunista ja jäbät viettivät sitten iltaa keskenään. Thank God.

Tänään nukuin pitkään. Katselin Paranormanin sängyssä. Kävin lenkillä. Kävin piiiiitkällä suihkussa. Kävin kaupassa hakemassa mässyä. Nyt ajattelin leiriytyä The Fostersin pariin sänkyyn. Kyllähän sitä piti keittiö siivota kun se on vaan niin käsittämättömän vaikeaa putsata omien sotkujen jälkeen... Niin ja paras oli kun lenkiltä tullessa Pappa kertoi, että he ovat vuokranneet huvilan muutaman tunnin venereissun päässä olevalta saarelta, että voinko ajaa heidät huomenna satamaan. Sanoin, että totta kai! Tähän Pappa sitten, että huvilalla on useampi makkari, että jos haluat tulla mukaan niin tule ihmeessä! Olin, että joo moro lols, mutta kohteliaasti sanoin, että okei, minäpä mietin. Ajattelin keksiä jonkun hienon tekosyyn, että joku kaveri on kaupungissa ensi viikon, koska en missään nimessä halua paljastaa, että mulla on maanantaista perjantaihin joka päivä treffit HBO Nordicin ja The Affairin kanssa.

Viisi viikkoa. Oi joi. Aurinkolasiemoji nyt tähän näin.

Miksi on niin vaikeaa...

...olla jättämättä kylmään kuuluvia maitopurkkeja sun muita elintarvekkeita pöydälle?

...huuhdella kahvi- ja teekupit heti käytön jälkeen?

...sulkea keittiökaappien ovet?

...pistää tavarat takaisin paikoilleen käytön jälkeen?

...olla jättämättä avaimia oveen?

...laittaa takki henkariin?

...peruuttaa auto pihaan tienvarteen jättämisen sijaan?

...ripustaa vaatteet huolella kuivumaan, milloin ne myös oikeasti kuivuisivat?

...pestä käsitiski heti käytön jälkeen ettei lika ehdi pinttyä yön aikana?

...viikata kuivausrummusta tulleet pyykit heti sen sijaan, että jättäisi ne sinne homehtumaan koko viikonlopuksi?

...olla kävelemättä kengät jalassa sisällä?

...muistaa, että on vienyt jo ruokailualustan olohuoneeseen syömistä varten?

...tuoda joskus niitä miljoonia ruokailualustoja takaisin keittiöön?

...kirjoittaa jääkaapin ovessa olevalle ostoslistalle jos haluaa jotain?

...olla passiivis-aggressiivisesti mutisematta kun ei saanutkaan kaupasta mitä halusi?

...kommunikoida suoraan itsekseen mutisemisen sijaan?

...olla vääntämättä jääkaappia niin kylmälle, että elintarvikkeet jäätyvät?

Kyllä. Kyllä se on niin vaikeaa. Maanantai on ihan hirveä päivä.

Sillon kun joutuu konsultoimaan edellistä postausta niin silloin ei kyllä asiat hyvin mene. Ei mulla ole varsinaisesti ollut kiirekään, mutta nää säät ovat olleet täällä afrikkalaisen helleaallon takia kerrassaan mainiot.

Aloitetaan vaikka viime perjantaista. Poika oli jostain syystä kerrassaan hirviömäinen koko päivän. Se huusi ja itki ja potki ja raivosi ja huh huijakkaa. Luovutin lapsen kanssa jossain vaiheessa ja kaiken elektroniikan siltä vietyäni menin viikkailemaan pyykkejä kellariin. No, ovelta kuului epämääräisiä ääniä ja mielessä pyörähti, että se lukitsi mut viime syksynä ulos talosta niin ehkä se nyt lukitsee mut kellariin. Jatkoin viikkailua tyynesti varmaan vartin ja lähdin sitten pyykkikorin kanssa yläkertaan. Ovihan oli kuin olikin blokattu. Sanoin pennun nimen tomerasti moneen otteeseen ja yritin saada ovea auki inhimillisin keinoin, mutta lopulta multa paloi kärsivällisyys loppuun ja ärähdin oikein kunnolla ja rymäytin koko kroppani ovea vasten. Lapsi lähti juosten ja kiljuen yläkertaan. Sain hetken tapella tuolia oven edestä pois, mutta pääsinhän sieltä lopulta pois.

Onneksi oli enää tunti edessä lasten kanssa. Kohtelin Pojan sen ajan kommelluksia kuin poika olisi näkymätön, ja se alkoi vissiin nyppiä sitäkin. Mua nyppi kuitenkin sitä enemmän kun oli käynnissä vuosisadan migreeni ja lapsi on kuin hirviö. Kyllä se jossain vaiheessa luovutti ja rauhoittui omaan sänkyynsä lukemaan ihan oikeaa kirjaa. Kävin sitten hakemassa Mamman pyynnöstä thaikkuruokaa dinneriksi ja samalla poimimassa itse Mamman kyytiin.

Ilmoitin heti ensimmäisenä Mammalle, joka oli jo poiminut ruoat matkaansa, että mä en sitten halua olla tekemisissä Pojan kanssa koko loppupäivänä. Mamma oli myöskin järkyttynyt Pojan käytöksestä, mutta as always, eipä ollut oikein mitään seurauksia näilläkään tekemisillä. Onneksi karma oli kuitenkin mun puolella - vakkaripaikassa oli kustu tilaus siten, että Pojan setissä olikin vain viisi sushipalaa kymmenen sijaan. Hahahahahha karma is a bitch jne. Siitäpä talo sitten räjähtikin, mutta mä olin vapaalla, joten korvatulpat korviin ja byebye.

Lauantaina tosiaan mentiin A:n kanssa Skinnikselle kolmen viinipullon, fetapaketin ja kirsikkatomaattien voimien. Katseltiin auringon hidasta laskua, nautittiin lämmöstä kymmenien muiden tukholmalaisten kanssa ja melkein pilasin mun uudet Vans-kenkulit pissapaikalla! Jossain vaiheessa alkoi niksat vaivaamaan, ja A pääsi muistelemaan venäjän opintojaan kun meidän alapuolella grillaili isompi porukka valkovenäläisiä. Oltiin jo kadehdittu niiden eväitä ja hyvännäköisiä juomamiksauksia, joten kun tuuppasin A:n sinne niin toivoin sen palaavan paitsi savukkeen niin myös ruoan kanssa.

Ei se palannut ruoan kanssa, mutta saipa nikotiinintarpeensa täytettyä. Ehdittiin siinä nauraa ja viimeistellä meidän viinipullotkin, kunnes yksi valkovenäläisistä tuli moikkailemaan kahden muovimukin kanssa. Ymmärsin itsekin, että vodkaa tytöille tässä nyt. Olin vähän epäileväinen. En siksi, että vodkaa, vaan siksi, että drinksuja vierailta miehiltä. No, rohkeasti vain maistelemaan ja voi vittu kun oli niin helvetin hyvää! Kyselin reseptiä, ja sainkin jonkun vodkan nimen, jonka tosin viinihuuruissa ehdin unohtamaankin. Sitten vain puristaa puolikkaan sitruunan mehun sekaan. Oijoi.

Alettiin tekemään lähtöä kun aurinko oli kokonaan kadonnut lähempänä puoltayötä. Ei kuitenkaan ehditty edes nousta kun herra Valkovenäjä palasi täyttämään mukeja ihan ilman pyyntöä! Käytiin onnittelemassa synttärisankaria ja muutenkin jubailemassa, ja sitten suunnattiin puolitäysien mukien kanssa kohti McDonald'sia, koska grillieväitä ei meille irronnut :( No, mäkkärit massuissa suunnattiin omille tahoillemme, A semivakavan miesystävänsä luo ja minä kotiin, koska niin. Seuraava päivä koomattiin uusien viinipullojen kanssa Skeppsholmenissa fiilistelemässä ÅFRace2015-tapahtumaa. Suurimmaksi osaksi tosin vaan lojuttiin, torkuttiin ja otettiin aurinkoa. Jossain vaiheessa käytiin täydentämässä eväitä kokiksen ja suklaan muodossa.

Tolla viikonlopulla olikin hyvä lähteä maanantairientoihin! Musta tuntuu, että toi alkuviikko meni ihan unessa? En muista mitä tehtiin, miten lapset olivat, miten mä voin ja bla bla. Paitsi keskiviikkona. Ja käytiin luonnontieteellisessä museossa tiistaina? Joo.

Meidän oli tarkoitus viettää koko keskiviikkoa YH-iskän perheen kanssa rantsulla. Koska tiistaina oli käynyt paska sijaissiivooja, joka oli ensinnäkin jättänyt kaksi kolmasosaa tekemättä. Joten oltiin sovittu tiistaina museoreissun hyvissä fiiliksissä, että me lasten kanssa imuroidaan niiden huoneet ja siivotaan kylppäri sekä viikataan vanhempien puhtaat pyykit. No, Poika oli erittäin vaikea heti aamusta asti eikä suostunut viikkaamaan pyykkejä. Ilmoitin, että epäreilua Tytön kannalta, että se täällä viikkailee mun kanssa. Poika veti sellaiset kilarit, että soitin ihan suosiolla heti Mammalle. Makkarista kuului vaan Tytön ääni, että nice job, Ppika...

Mamma yritti puhua Pojalle, mutta ei oikein auttanut. Se laittoi sitten viestiä, että älä puhu sille, että ota vaan syliin ja silittele hellästi. Sanoin, että okei, ja sitten totesin itselleni, että en vitussa. Viikattiin Tytön kanssa pyykit loppuun, ilmoitin Pojalle, että me lähdetään nyt Tytön kanssa rannalle, sun elektroniikka on piilotettu ja talosta netti katkaistu. Ja että lounasta voi lämmittää jääkaapista. Sitten vain ovet lukkoon ja heihei.

Tultiin illalla kotiin kuuden aikaan hauskan päivän jälkeen. Linnut tosin vei meidän Oreosit sillä välin kun haettiin pork burgereita, mutta muuten oli tosi kivaa ja lämpötilakin pysytteli melkein 25 asteessa! Poika yritti vieläkin kiukutella, mutta Tyttö ei millään jaksanut kuunnella sitä paskaa, ja meni puhuttelemaan velipoikaa. Makkarista kuului jotain tällaista: if you keep pulling that crap, she's gonna quit!! She can do that, you know! Mamma can't quit you because Mamma's your mother! But she can quit you any time she wants to!! You have to stop doing that to her!

Poika vissiin huolestui, koska poika tuli halaamaan mua keittiöön, pyysi anteeksi vilpittömimmin mitä olen ikinä siltä kuullut ja kysyi, että enhän mä nyt vaan lopeta. Sanoin, että en nyt lopeta. En sanonut, että tasan muuten lopetan jouluna.

Tänään olikin sitten tosi helppo päivä. Aamulla herättiin helposti, hoidettiin aamupala ja venereissua varten pakkaus pois alta, ja sitten odotin vain vastarintaa siivoushommissa. Vaan ei. Kylppärin siivous oli helppo jakaa, molemmat (jopa Poika) imuroivat huoneensa ilman mutinoita ja hoitivat kylppärin hetkessä. Sitten lähdettiinkin ajelemaan YH-isin luokse. Droppasin vain lapset sinne siinä kympin aikaan ja ajelin takaisin kotiin. Yhdentoista ja kolmen välillä lojuin aika hyvin meidän trampoliinilla grillaamassa itseäni. Jotain kuvia YH-isi lähetti venereissulta. Peukutin vaan ja kuuntelin hyvää musiikkia ja torkuin auringossa kokonaiset neljä tuntia nousten ainoastaan lisäämään aurinkorasvaa ja juomaan vettä.

Kolmen jälkeen palasin sisälle vain todetakseni, että mun aurinkorasvan suojakerroin on 15 ja että se on mennyt vanhaksi noin viime kesänä. Sitten ihailin peilistä palanutta vatsaani, kivoja shortsirajoja ja pesukarhuaurinkolasirusketusta. Perkeleen afrikkalainen helleaalto ja yli kolmenkympin helle. Ja UV-säteily. Huomenna käyn ostamassa kunnon rasvaa ja aftersunshittiä. Kiva.

Huomenna koko perhe lähtee veneilemään. Itse ajattelin grillata tota selkäpuolta. Uudet aurinkorasvat iholla. Massu ei välttämättä tykkää jos grillaisin sitä taas. Ois muuten kiva jos lämpötila laskisi alle 25 asteen myös öisin. Ja että aurinko myöskin laskis öisin. Mutta beggars can't be choosers. Kai. Ruotsin kesä. Loppukuusta sitten varmaan sataa niin maan perkeleesti. Taas.

Rapsutin just vasenta polvea ja sekin näemmä kärtsännyt. Nice.