30.8.2014

home



























Elokuufiiliksiä.

26.8.2014

wake me up

Koulun kanssa alkoi samalla kaikki harrastukset, ja on outoa olla yhdeksästä kuuteen ihan yksin kotona. Aamulla kuskaan lapset kouluun, sen jälkeen matelen 6 minuutin automatkan 24 minuutissa, koska E18 Tukholmaan päin on ihan tukossa. Ja joo, varmasti kannattaisi vältellä motaria, mutta jos menee meidän lähiön keskustan läpi, niin kotimatka on 38 minuuttia normaalin 10 minuutin sijaan. Ai miten niin alueella on kolme koulua, joihin vanhemmat kuskaavat penskojaan... Perun puheeni siitä, että ruotsalaiset osaavat käyttää julkisia eikä aamuruuhkia oo.

Mutta niistä harrastuksista.

 

Lätkäkausi alkoi. Innolla raahasin tänään hallille nuoremman lätkäkassia maila kourassa kun toinen tuli perässä valittaen, että väsytti. Patistin pukkariin ja esittelin itseni valmentajille ja muille vanhemmille (iseille siis, äitejä näkyi yhteensä 0). Solmin Pojan hokkarit ja passitin sen jäälle, ja nautin hetken vaan fiiliksestä. Viileä jäähalli ja ne äänet, jotka syntyvät kuin terät puree jäähän ja maila kiekkoon... Tuli niin kotoisa fiilis. Harmi vain, että mun piti lähteä ekan kymmenen minuutin jälkeen kotiin valmistelemaan päivällistä.

Tunnin päästä lähdin takaisin hallille unohtunut vesipullo kourassa. Hikinen, just tunnin täysillä luistellut poika upottaa muuten puoli litraa kylmää vettä noin puolessatoista minuutissa. Tälleen by the way vaan. En enää ikinä unohda vesipulloa. Tuli hirveen paha olo. #paskamutsi

Oli jotenkin ylifeminiininen olo ballerinoissa, jumpsuitissa, kimonossa ja tiukassa nutturassa pomppiessa siellä hikisten junnupoikien ja niiden faijojen joukossa. Pitävät muuten hirveetä meteliä. Kotona meinasin oksentaa kun heitin lätkävaatteita pesukoneeseen. Mutta kuulunee asiaan. Oon niin innoissani tästä, kunpa alkaisi jo kaikki turnaukset sun muut niin pääsen rääkymään pahoja sanoja suomeksi (Pojan joukkuetoverin perhe on muuten Unkarista, ja tänään todettiin sen faijan kanssa, että suomi ja unkari ei voi olla sukukieliä, ei mitään samaa!) ja olemaan sellanen apuvalmentaja koutsin selän takana. Mutta mikä parasta, lätkätreenit on viisi kertaa viikossa.

Paitsi yhtenä iltana, keskiviikkona, Poika menee futikseen lätkän sijaan. Oon vakavasti harkinnut, että ilmotan futikseen, että sori, mut hän lopettaa tän jalispelleilyn kun menee lätkätreenien päälle.

 

En odota yhtä innolla Tytön ensi viikolla alkavaa harrastusrumbaa. Tennistä, pianoa, espanjaa, nykytanssia, balettia, shakkikerhoa, ja kaikkia muista enemmän tai vähemmän rikkaiden harrastuksia. Nykytanssi ja baletti menee aina päällekäin lätkän kanssa, ja teki mieli nauraa paskasesti kun Mamma sanoi mulle, että voin hengailla aina tanssisalilla kun siellä on ihanan rentsiä ja saa tehä omat kahvit/teet/kaakaot ja vaan löhöillä. Ei kiitos, mä haluan olla hallilla. The cold never bothered me anyway ja niin edelleen.

Oon muuten viettänyt niin paljon aikaa ton auton ratissa, että osaan jo käsitellä sitä melkein yhtä hyvin kuin mun vanhaa rakasta suomiautoa. Mutta kova on ikävä rakasta volkkaria :( Onneksi tää maantielaiva taittuu jo helpolla niin parkkihalliin kuin meidän superkapealle pihatiellekin. Enkä oo ollut edes lähellä kolarointia ja vanteetkin on vielä kunnossa kun oon oppinut menopelini koon. Oo iskä ylpee.

 

Syksykin näyttää tulevan. Aurinko paistaa kyllä, mutta aina välillä tuulee tosi kylmästi ja heittelee vettä. Mun Hunterit tulee vasta ens viikolla postissa, ja äiti lupasi käydä katsomassa mulle Suomen puolella Rukan sadetakkia. En malta odottaa. Oon niin valmis syksyyn, paitsi sadevaatteiden osalta. Vitsi mikä ironia.

25.8.2014

what a buzz

Tänään saatoin lapset vihdoin ja viimein kouluun. Eka koulupäivä oli vain puolitoista tuntia, mutta silti kun kävelin erään kanssavanhempi-isin kanssa autoille, huomasin sen hyräilevän sitä joululaulua, It's the Most Wonderful Time of the Year. Aurinko paistoi, lasten kiljuminen hiljeni, autossa ja kotona sai nauttia hiljaisuudesta - truly the most wonderful time of the year. Ja siis nauttia hiljaisuudesta, eli toisin sanoen pistin Olavi Uusivirran raikamaan ja ikävöin suomea. Kieltä siis. Jännä juttu, mulle on aina ollut hirveä ongelma ilmaista itseäni suomeksi ja oon kokenut, että englanti on se mun juttu, mutta nyt kun kielet ovat kääntyneet päikseen niin hups.

Tunnin kotona palloilun jälkeen hain pennut kotiin. Tai oikeestaan neljä pentua. Juteltiin isien kanssa koulun pihalla odotellessa, ja mulle tuli sellanen hyvä fiilis, että kiva kun mulla on kavereita. Ihan sama vaikka ne onkin nelikymppisiä, enemmän tai vähemmän tossun alla olevia isejä (iskiä? isijä?) ja niin edelleen. Anyways, neljän pennun kanssa pidettin pannarikestit ja nautittiin musiikista kun vihdoin ja viimein saatiin wifi toimintaan eli Sonos voi laulaa. Pannarikestien jälkeen tein bolognesea ja lammaspataa dinnertarpeiksi, koska tiedän, etten haluu huomenna kun siivooja tulee niin olla sen tiellä keittiössä. Niin ja pakattiin Pojan kanssa lätkäkassi, koska huomenna alkaa junnun kausi. Pappa heitti varmaan läpällä, että kaikista tärkeintä on se, että seison siellä katsomossa ison tsemppikyltin kaa koko kauden. Se ei varmaan tiiä, että aattelin seisoa katsomossa huutavana apuvalmentajana koko kauden. Oon niin valmis olemaan lätkämutsi.

Seikkailtiin muuten mun suomityttö-A:n kanssa taas kaupungilla sunnuntaina, erittäin sateisena sunnuntaina. Vedettiin napa täyteen T.G.I. Friday'silla ja kun aurinko tuli taas esiin, mentiin metrolla Gamla Stanin laiturille kököttämään. Että oli lämmin. Höpöteltiin menemään varmaan pari tuntia, aiheena mm. miten itse pärjäisi Nälkäpeleissä (oon aika varma, että mä voisin pärjätä!) ja muut yhtä arkiset asiat. Vähän (aika hitosti) harmitti sanoo moikat metrossa kun A jäi yhtä pysäkkiä aikasemmin, koska mun piti mennä ruokakauppaan (koska joku little shit joi lauantaibrunssillaan mun appelsiinimehut ja toinen little shit veti mun jugut kun pääsi sairaalasta) ja Åhlensille hakemaan AUX-piuhaa.

Tänään lenkillä suunnittelin, että kirjoittaisin siitä, kuinka epäsosiaalinen ja huono tutustumaan oon. Sitten ihmettelin, että miksi helvetissä yritän syöttää tota samaa paskaa itelleni kuukaudesta toiseen kun oon jo monta kertaa todennut, että jossain vaiheessa musta on tullut ihan hirveä moottoriturpa. Tietty osasyynä saattaa olla se, että kaikki ihmiset, joihin oon viimesen vuoden aikana tutustunut, ovat olleen ihan huipputyyppejä ja meillä on vaan klikannut heti. Esimerkiksi A:n kanssa ei ollut mitään kiusallisia hetkiä, hölistiin vaan menemään! En tiiä mitä teen nyt kun se lähtee takas Suomeen ja jättää mut tänne vaan. Tarvin varmaan vähän suruaikaa ennen kun hankin uusia suomikavereita. Ois paree tulla muuten takas ens kesänä sit.

Suomesta puheen ollen, tää perhe on suunnitellut jo syyslomaa, ja puhuttiin siitä - tai siis mun suunnitelmista loman ajaksi - tänään. If you want to go back to Finland and see your friends and family, that's alright. Mutku en haluu. Haluan nähdä mun perheen ja mun vähäiset ystävät, mutta en halua mennä takaisin Suomeen. Siellä ei oo mitään hyvää kuin lenkkimaastot, ja nekin on täällä paremmat. Ja mun kissa. Tän naapuruston ulkokissoista tasan yks on antanut mun helliä sitä. Epistä. Yks rupes huutaa mulle ja yks toinen hyökkäs puskista niin, että meinasin säikähdykseltäni tippua mereen. Oon aika varma, että näitä meidän rantateitä ei oo ajateltu ihan loppuun asti. Täytyy kyllä kiittää kaupunkia siitä, että ovat laittaneet tolppia ja kukkaistutuksia silleen, että saa sopivasti kiinni kun toinen lenkkari ui jo meressä. Oli muuten aika kylmää vettä.

En kyllä ajatellut lentää Suomeen. Lokakuussa. Siellä on varmaan sateista ja kylmää. Ei sillä, etteikö täällä olisi, mutta se sateinen ja kylmä ei oo yhtä paha kun on Tukholmassa. Suomeen lentämisen sijaan ajattelin suostutella äidin päivä Tukholmassa -risteilylle, jonne se voisi myös salakuljettaa meidän kissan. Ja esimerkiksi jättää sen tänne. En ikinä ajatellut, että mulle tulisi ikävä karvaisia vaatteita ja kynsittyä sukkahousuja.

22.8.2014

bad_news

Olin jotenkin ajatellut, että perjantain voisi viettää paremminkin.

Aamulla herättiin ihan normaalisti, tosin vain Tyttö tuli alas aamupalalle. Mamma päätti pitää vapaapäivän, ja hyvä, että pitikin. Syötiin Tytön kanssa kaksin muroja, juteltiin koulusta ja siitä bussilla kulkemisesta. En edelleenkään usko, että noi kaksi saa mitenkään herättyä tarpeeksi aikaisin, mutta vi ses. Lopulta Mammakin raahautui alakertaan urheilukuteissa ja ilmoitti, että lähtee salille ja ruokakauppaan ja tsilleen, ja esitteli mulle sitä samaa ihottumarykelmää ("Mom, no one wants to take another look at your rash", sanoi Tyttö ja mun teki mieli kompata) sen käsivarressa mitä se on esitellyt viimeiset kolme päivää. Kuulemma lisääntynyt verenkierto eli urheilu auttaa siihen.

 

Samalla käy ilmi, että Pojalla on massu kipeä eli herra ei tule aamupalalle. Ja silloin kun hän on kipeä, niin ei tarvitse olla kamalan tiukka. Mamman luvalla Poika sitten tahkosi pleikkaria yhdeksästä kahteentoista mun päällä/kainalossa/kyljessä/jalkojen välissä/olkapäätä vasten/kunhan oli iholla, ja mä käytin tilaisuuden hyväkseni ja torkuin ilosesti pari tuntia. Lounaaksi sain sen syömään vähän maustamatonta jugua ja pehmeetä leipää. Tytön kanssa vedeltiin puokkiin eilisiä thaikkupaikan leftovereita, enkä voi uskoa, että musta on oikeesti tulossa tällanen takeoutihminen! Ennen kun tulin tänne, niin en ollut ikinä syönyt mitään kiinalaista tai intialaista tai mitään. Eilen maistuin Pojalta sushia, jossa oli vaan riisiä ja kimpale lohta päällä (ei ole näemmä mun juttu), ja phad thai chickeniä tai jotain. Ja se oli nannaa. Oi voi.

Anyways, mun mielestä Poika oli ihan normaali, valitti mahakivusta vain silloin kun siltä kysyi, että mites massu. Vetäsi samantien valivaliäänen päälle. Aattelin, että tää johtuu vaan siitä, että se söi niin hirveesti eilen. Nimittäin mä ja Tyttö syötiin ihan samoja ruokia kuin se, ja meidän massut on ihan kunnossa. Mutta Poika veteli aamulla muroja, lounaaksi lautasellisen mac'n'cheesee sekä lautasellisen pastaa ja lihapullia, välipalaksi ennen tennistä kolme lettua, välipalaksi tenniksessä tikkarin ja voileivän, ja illalliseksi yhden boksin sushia kavereineen sekä osan phad thai chickenistä. En tajuu, miten yhdeksänvuotiaan napa voi vetää noin paljon ruokaa.

Mamma tuli takaisin iltapäivällä ja kyseli ton vointia, ja kerroin ihan suoraan, että johtuu varmaan tosta ruokamäärästä. Mamma oli samaa mieltä mun kanssa, ja jätettiin Poika pelailemaan pleikkaria. Siivoilin vähän aikaa Tytön kanssa sen huonetta, jonka jälkeen suuntasin kysäsemään, että tarvitaanko mua vielä. Ei tarvittu, joten hyvillä mielin suuntasin keskustaan tuulettumaan. Löysin sattumalta myös epäaktiivisesti etsimäni Helly Hansenin liikkeen (joka oli tosi pieni ja jonka vaan katsastin pikaisesti läpi, koska mua ahdistaa olla yksi harvoista asiakkaista pienessä liikkeessä) sekä kävin NK:lla (ihan hirveä köyhät kyykkyyn -paikka) sovittelemassa Hunterin kumppareita. HH:n liikkeessä täytyy käydä vielä joku päivä uudestaan, siellä oli alet ja kaikki. Hunterin saappaat tilaan kyllä netistä, NK:n hinnat oli aika ryöstöä. Sain ostettua tänään ihan tavallisen vetoketjuhupparin ja dry-fit -urheilupaidan, ja kun lisään noi mun ostamiin höntsiin ja kimonoon, niin oon aika lailla ostanut kaiken, mitä en ottanut mukaan. Vielä kumpparit, sadetakki (pyysin äitiä ottaan selvää Rukan jälleenmyyjistä, haluun sellasen kirkkaankeltaisen tai -pinkin) ja talvitakki. Sitten ois kaikki. Niin ja salikengät.

 

Tulin kotiin seiskan huitteilla kun olin onnistuneesti nukkunut kolme pysäkkiä oman pysäkin ohi, ja sitten lähdinkin about tunnin päästä lenkille fiilailemaan uutta urheilupaitaa. Kaikki meni hyvin ja fiilis oli hyvä vaikka pihalta karannut ruohonleikkurimylpyrä (you know, sellanen pyöreä itsekseen liikkuva ja jatkuvasti nurtsia niittävä vekotin) hiipikin puskista ja säikäytti mut kuoliaaksi. Okei, ei kuoliaaksi, mutta kaaduin jalkakäytävältä ja kierin autotielle. Oon aika varma, että on laitonta (tai ainakin pitäisi olla laitonta) pitää noita vapaana kello 22 jälkeen jos pihaa ei oo kunnolla aidattu.

Kun tulin uudelleen kotiin, täällä oli helvetti irti. Poika oli ilmeisesti hirveissä kivuissa kun ei edes valittanut, vaan oli tosi vaisu. Pappa katseli tyynenä telkkaria Tytön kanssa ja Mamma friikkasi. Ei muuta kuin Poika äitinsä kanssa sairaalalle. Ensiavussa uskalsivat veikata umpisuolta (vai onko appendix umpisuoli??) ja voin kertoa, että 9-vuotias ei ymmärrä jos kinda lainaat The 70's Showta ja kerrot sille, että don't worry, the appendix is like a soul, you don't even use it. Se alkaa todennäkösesti itkeen, eikä auta vaikka yrität kertoa sille, että ei ei, ei sun sielu lähde mihinkään jos ne operoi sun umpisuolen. Jätin ihan suosiolla noi jatkotutkimuksiin ja menin itse kotiin nukkumaan.

Ai niin, käytin melkein kuus hunttia Fotografiskan kaupassa yksi päivä. Nyt on Genesis ihan omana. Ja yksi juliste. Toi kirja on muuten aika iso ja painava.

Niiiiiin ja notes to self:
- älä enää ikinä osta Willy'sin rakkolaastareita ellet halua liimata kenkiä kii sun jalkoihin
- älä istu sataman parhaassa paikassa kun Birka Cruisesin risteily saapuu satamaan, ruotsalaiset on nimittäin ihan samanlaisia risteilijöitä kuin suomalaisetkin eli pääosin kiljuvia lapsiperheitä ja känniläisiä ja vanhuksia
- älä astu niihin vanhoihin metroihin, voit kyllä oottaa max. 5min seuraavaa
- älä nuku bussissa vaikka luulisitkin, että kuulet kyllä oman pysäkin kuulutuksen
- älä kulje laput silmillä lenkillä niin saatat ehkä säästyä säikähdyksiltä
- älä lainaa tyhmiä tv-ohjelmia lapsille kun ne on sairaalassa

21.8.2014

jesus christ

7:00am Herätys alkaa huutaa. Teen sekunnissa päätöksen siitä, ettei mun tarvitse näyttää tänään ihmiseltä ja käännän kylkeä.

7:20am Huokaisen ja dismissaan herätyksen neljännen torkun jälkeen. Väsyttää, mutta samalla ei väsytä. Kaihtimet auki, vessaan pesemään hampaat ja naama. Päälle heitän ekan käteen osuvan paidan ja höntsät. Sukatkin ois kivat, täällä on alkanut jo vetää. Pelkään vähän talvea.

7:30am Tassuttelen alakertaan, Poika on jo hereillä ja pelaa pleikkarilla. Sillä on oikeesti maksimissaan puoli tuntia pleikkariaikaa per päivä, mutta suljen silmäni sen pelailulta ja meen suoraan keittiöön. Tyhjennän tiskikoneen, katan pöydän neljälle aamupalaa varten.

7:43am Mamma laittaa mulle viestin, että nähdään alakerrassa kahdeksalta. Huokaisen ja meen takas yläkertaan heittämään vähän meikkiä naamaan. Oltiin eilen illalla sovittu pyykkitreffit klo 7:45, mutta ei väkisin. Syyttää vieläkin jet lagia.

8:02am Vihdoin pyykkäilemään. Käytiin vaan nopeasti läpi jotkut spesiaalipyykit, jotka tänään tuleva siivooja silittäisi ja niin edelleen. Heitän kasan Pappan kauluspaitoja nopeaan 30 minuutin ohjelmaan, koska siivooja tykkää kun ne on vähän kosteita??

8:17am Herätän Tytön, muu porukka Pappaa lukuunottamatta alkaa raahautua keittiöön. Poika kaataa puolet muroistaan pöydälle ja tappelee äitinsä kanssa liiallisesta hunajan käytöstä as always. Syön omat murot sulkien korvat kitinältä ja vituttaa kun unohdin ostaa eilen appelsiinimehua kaupasta.

8:25am Tyttö ei näytä olevan mailla eikä halmeilla, joten noudan sen yläkerrasta. Mietin, mitä bussiaamuista tulee kun lasten pitäis olla lähtövalmiita 7:35 kun nyt ei selvitä edes nyt arkiaamuista. Väännän nopean letin badhairday!Tytölle ja potkin sen alakertaan.

8:35am Tyttö ei haluakaan muroja, vaan alkaa vääntään itselleen jotain jogurttihöskää ja poistamaan kiviä kirsikoista. Meen kellariin laittamaan kauluspaitoja henkareihin, mutta en ehdi olla siellä kuin kymmenisen minuuttia ennen kuin Mamma huutaa, että missasivat bussin.

9:00am Tiputan äkäiset ja myöhässä olevat vanhemmat metroasemalle, ja kiitän ruotsalaisia siitä, että ne osaa oikeesti käyttää julkisia ja että meidän lähiön aamuruuhka on olematon. Oikeastaan en nähnyt kuin yhden auton koko matkalla.

9:04am Auto ilmoittaa, että nyt pitäisi saada lisää lasinpesunestettä ja voisi ehkä myös tankata. En jaksa ajatella kumpaakaan. Palaan kotiin, siivooja on tullut, Tyttö treenaa pianolla ja Poika pelaa pleikkaria. Linnoittaudun kellarin viileyteen laittamaan loputkin pyykit paikoilleen.

9:20am Ilmoitan Pojalle, että sen kaveri tulee kohta meille, ja se lopettaa pelaamisen. Painitaan hetki ja huomaan, että mun jalkapöytä on tosi kipeä ja oikeastaan käveleminenkin sattuu. Onneksi ovikello soi.

9:30am Futiskaverin äiti lähtee vihdoin ja viimein juorutuokion jälkeen. Pojat menee pihalle pelaamaan futista ja Tyttö kysyy, saako pelata pleikkaria. Annan luvan ja suuntaan itse keittiöön katsomaan mitä pitää tuoda kaupasta. Ilmotan samalla Tytölle, että lähdetään tasan kello kymmenen viemään sitä sen kaverille.

9:42am Vaihdan vähän ihmismäisemmät vaatteet päälle ja katson Tytön pelailua. Ilmoitan, että kohta lähdetään niin nyt pitäis lopettaa. Mitään ei tapahdu, joten selailen läpi Instagramin ja Facebookin.

9:50am "We're leaving in ten, now would be a great time to stop." "Okay."

10:05am Lähdetään vihdoin ja viimein, lukuisista kehoituksista huolimatta myöhässä. Heitän roskat astiaan ja noukin aamulehden matkaan mukaan.

10:17am Tytön parhaan kaverin talolla, juttelen hetken sen äidin kanssa logistiikka-asioista ja sanon moikat itse parhaalle kaverille. Lähden saman tien takaisin, koska pojat on siivoojan kanssa yksin kotona.

10:30am Kotona. Pojat pelaa pleikkaria, enkä jaksa muistuttaa, että päivän pleikka-ajat on käytetty, koska mulla ei ole aikaa keksiä niille tekemistä. Heitän vanhempien lakanat pesukoneeseen ja katson valmiiksi ainekset bologneseen. Leikkaan kaikki kasvikset valmiiksi, koska en tiiä kuinka paljon aikaa on illemmalla.

10:40am Kyselen pojilta, mitä lounaaksi. Kaveri ei osaa vastata, ja muistan äidin sanoneen, että perhe muutti Hollanista Ruotsiin vasta puoli vuotta sitten. Poika reippaasti ilmoittaa, että pitsaa, ja kaveri mutisee, että leipä on okei. Sanon, ettei käy. Poika ehdottaa lihapullia. Käy. Karkaan yläkertaan oman huoneen rauhaan ja katson yhden jakson tv-ohjelmaa.

11:37am Alakerrasta kuuluu ääniä. Pojat tekee leipiä. Muistutan, että piti syödä lihapullia. Kaveri näyttää vähän epämukavalta, joten Poika ilmoittaa, että ei, leipää. Muistan, että Poika on ihan törkeän empaattinen ja kohtelias, ja varmaan syö leipää siksi, että kaveri halusi. Kaveri kysyy Nutellaa. Tekee mieli nauraa, koska meillä ei tollasia epäterveyksiä oo. Poika laittaa omalle limpa-leivälleen kinkkua ja juustoa, kaveri voita ja sokeria. Naurattaa, koska hostmum varmaan järkyttyisi kuoliaaksi tollasesta lounaasta. Limpa maistuu muuten ihan samalle kuin jotkut pullapitkot Suomessa.

12:05pm Pojat suuntaa taas pleikkarin ääreen, siivoan niiden jäljet ja lämmitän itselleni eilistä pastaa ja makkarakastiketta. Viipaloin puoli kiloa mansikoita messiin, because I can.

12:24pm Käsken pojat pois pelaamasta ja muistutan, että Pojan pitää vaihtaa tennisvaatteet päälle. Pojat menee yläkertaan, itse istun odottelemaan kaverin äitiä.

12:37pm Ei näy eikä kuulu. Pojilla ei ole mitään tekemistä, joten ne juoksee ympäri alakertaa, koska fuck logic. Lähetän futiskaverin äidille viestiä, että you gonna pick your kid up or not.

12:49pm Se äiti tulee vihdoin ja viimein. Jee. Lähdetään Pojan kanssa melkein heti ajelemaan kohti shakkikaverin taloa.

1:07pm Shakkikaverin talolla, saatan Pojan sisään. Niiden perhe on Englannista, enkä varmaan ikinä totu siihen, että niiden äiti sanoo tervehdykseksi hihowareyou eikä jää odottamaan vastausta. Sanon cheers ja häpeän itteeni koko seuraavan viisiminuuttisen. Äiti lupaa antaa pojille jotain välipalaa ja kuskata molemmat tennikseen, ja mä lupaan kuskata shakkikaverin sieltä sitten kotiin.

1:29pm Kaupassa. En kehdannut ottaa ostoskärryjä, koska lista oli lyhyt, mutta nyt vituttaa. Kolme pakettia muroja, neljä maitotölkkiä, kaksi purkkia tomaattimurskaa, neljä sipulia, kuusi banaania, kolme limeä, kananmunakenno ja ruokakermapurkki on yllättävän vaikea mahduttaa koriin. Kassan setä ei osaa englantia ja sillä on joku ongelma mun limejen kanssa. Ilmoitan, että jag talar inte svenska, engleska? ja tää vaan jatkaa ruotsiksi. Tajuan, että se ihmettelee mitä mä lagaan siinä enkä laita korttia koneeseen. Samalla hetkellä se tajuaa, ettei se oo vielä piipannut mun muropaketteja. Setä hiljenee, piippaa muropaketit ja kaikki on taas hyvin.

2:00pm Puran kauppakassia ja ajattelen, että nyt otan vaan chillisti pari tuntia. Että kävisin suihkussa ja ehtisin pestä tukankin. Että ehtisin istua koneella ja katsella lisää tv-ohjelmia. Päätän samalla, että lähden hakemaan Tyttöä puoli kolme, että ehdin käydä tankkaamassa matkalla.

2:14pm Istun koneelle ja huokaisen. Se siitä chillailusta. Käyn läpi sosiaaliset mediat, luet parit blogit ja katson yhden youtubevideon. Heitän omat vaaleat pyykit koneeseen ja huokaisen taas, koska nyt mulla ei ole mitään päällepantavaa.

2:40pm Lähden hakemaan Tyttöä ja hylkään kaikki tankkausajatukset, siirtäen sen huomiseen. Tai ylihuomiseen. En tiiä vielä. Päälle menee lörttöshortit ja kalajastahuppari.

2:55pm Hävettää vaan vähän kun tassuttelen Tytön parhaan ystävän talon pihalle niissä kuteissa. Onneksi sen äiti on rentsi tyyppi. Tytöt tulevat ulos, paras ystävä tarjoaa mulle jotain suklaajuttuja, jotka ne olivat tehneet. Sanon no thanks, mutta jostain syystä joudun kuitenkin syömää yhden. Pretty rich on the cacao side, totean vähän happamasti, ja molemmat näyttää tyytyväisiltä, joten ehkä se oli sitten kehu. Sanotaan heipat ja lähdetään kotia kohti.

3:07pm Kerron Tytölle, missä sen tenniskamat on ja suuntaan kellariin. Laitan omat pyykit kuivumaan ja tummat koneeseen, ja toivon, että voisin vaan laittaa kaikki kuivausrumpuun, mutta ei. Tasan kaksi vaatekappaletta on kuivausrumpukelpoisia, joten huokaisun siivittämänä laitan nekin vaan suosiolla kuivumaan. Tyttö panikoi, koska en oo pessyt sen eilen käyttämää pinkkiä urheilupaitaa, joka on siis ainoa urheilupaita, joka sopii sen tennismailan ja -kenkien väreihin.

3:10pm Tyttö yrittää saada mut suostumaan siihen, että se laittaisi yhden sen vähän paremmista (ja ei-urheilupaidoista) pinkeistä paidoista päälle. Sanon ei, ja ilmoitan, että se voi kyllä käydä kaivamassa sen pinkin likasen pyykin korista jos tahtoo.

3:12pm Tyttö ilmoittaa, että tarvii valkosen topin alle. Kerron, että just eilen pesin. Tyttö sanoo, että joo, mutta käytin sitä eilen. Huokasen, että laita musta. Tyttö sanoo, ettei sovi kenkien ja mailan väreihin. Käsken ostaa lisää valkoisia toppeja ja palaan takaisin omaan huoneeseen vaihtamaan vaatteita, koska ulkona olikin kylmä.

3:29pm Katsotaan tenniskamat valmiiksi ja samalla kiroan tätä säätä. Mulla on tähän mennessä ollut päällä höntsät ja t-paita ja niiden kanssa ohut takki, tai höntsät ja pitkähihainen, tai shortit ja huppari, ja näillä on ollut vuorotellen kuuma ja kylmä. Ensin paistaa aurinko ja on kuuma, sitten sataa vettä ja tuulee kylmästi. Mitä mun pitäisi tehdä. Ärsyttää.

3:33pm Sovitaan, että lähdetään vasta 3:45, koska oltiin eilen liian aikaisin kun lähdettiin 3:35. Tekisi mieli vaihtaa lakanat omasta sängystä, mutta tiiän, että huomenna vaihdan lasten lakanat, joten päätän pestä omat sitten niiden kanssa.

3:40pm Huudan Tytölle vahingossa suomeksi, että voitais pikkuhiljaa alkaa tekee lähtöä. Se nauraa eikä halua lähteä vielä, ja mua väsyttää.

3:47pm Starttaan auton ja ajellaan tennishallille. Matkalla puheenaiheina muun muassa se, kuinka biiseissä ei enää lauleta, Lana del Rey, pyykki, dinner, tän meidän lähiön keskuskatu ja sen kapeus sekä tyhmät bussikuskit. Saavutaan pihalle samaan aikaan kun shakkikaverin äiti ja pojat.

3:58pm Yritän saada Pojalle tenniskenkiä jalkaan. Käy ilmi, ettei se saanutkaan välipalaa shakkikaverin luona ja on siksi kiukkuinen. Huokaisen, koska mulla ei ole kuin 500 kruunun seteli. Etsin Tytön ja annan sen sille, että ostaa välipalaa tennishallin kahviosta tauolla. Poika suuttuu mulle, koska en luota rahoja tai välipalan ostamista sille eli ysiveelle herkkuperseelle.

4:09pm Ajelen yksin kotia kohti. Radiosta tulee Gotyen Somebody That I Used Know ja itken viimeset kilometrit kotiin. Peruutan auton meidän minimaalisista porteista sisään turhautuneena kyynelet silmässä ja ihmettelen, kuinka hyvä oon siinä nykyään kun aiemmin joutui vääntämään vähän enemmän kuin alle kymmenen sekuntia.

4:21pm Kuuntelen biisiä niin kauan kun ei enää itketä. Oon todennut, että täällä ei voi jäädä hautomaan paskoja juttuja ja kiukutella sitten muille olettaen et ne ymmärtää niinku kotona voi. Tekstaan Mammalle, että kaikki ookoo, ja nauran, koska ironia. Sit itken vähän lisää.

4:40pm Meen laittaan mun tummat pyykit (kirjotin melkein pimeet pyykit, koska dark clothes) kuivumaan ja tunnustelen samalla vaaleita. Ei oo vielä kuivia. Pistän parit vaatteet, jotka Tyttö haluaa huomiseksi, koneen viereen, etten unohda.

5:00pm Aloitan bolognesen kanssa. Tajuun, että siivooja on lähtenyt jossain vaiheessa ja että koko ykkösjääkaappi haisee nyt sipulilta. Googletan sipulin haju pois jääkaapista ja saan 825 tuhatta tulosta.

5:02pm Laitan märän sanomalehden jääkaappiin ja ajattelen, että pitäisi värjätä ja leikata tukka. Tajuun myös, ettei siivooja siivonnut mun huonetta. Oon vähän surullinen, koska imuri on painava ja kaksi kerrosta alempana. Ei sillä, että mun huone olisi sotkunen. Enhän mä ehdi viettää siellä edes aikaa.

5:10pm Totean, että meillä ei oo tarpeeksi isoa pannua mun 800g lihasatsille. Heitän tyynesti osan pois ja katan pöydän siinä odotellessa. Niin siis päivällinen syödään kello seitsemän jälkeen. Mutta think ahead ja niin edelleen.

5:15pm Otan esiin valkkarin kastiketta varten ja tekisi mieli ottaa itsekin huikat. Sitten kaadan sen pannulle ja oon aika varma, että humallun pelkästä aromista.

5:30pm Bolognese hautuu ja muistan, että Poika halusi lihapullia. Lämmitän yhden mun eilisen epäonnistuneista lihapullista, koska oon paranoidi vaikka noi lapset syökin kaiken tarjottavan. Ei maistu millekään ja oon vaan vähän pettynyt, koska vihaan kokkaamista muutenkin. Lohduttaudun sillä ajatuksella, että näiden entinen auppari ei osannut edes keittää pastaa kun se tuli näille.

5:40pm Mietin, pitäisikö käydä suihkussa. Päätän kuitenkin mennä lenkille vielä illalla ja jättää suihkun yömyöhälle. Sitä paitsi, en halua uhrata mun kallisarvoista me-timee suihkuiluun. Lojun hetken sängyssä enkä mieti yhtään mitään.

5:45pm Maistan soosia ja yllätyn siitä, kuinka se maistuu ihan hyvälle. Heitän lihaliemen joukkoon ja jätän sen hautumaan. Mamma laittaa viestiä ja pyytää hakemaan sen illalla metroasemalta. Tekstaan takaisin, että no problem vaikka oikeasti vituttaa, koska päivä venähtää yli 12-tuntiseksi.

5:48pm Mahassa tuntuu ikävältä ja mietin, johtuuko se viime päivien huonosta ruokailurytmistä vai soosin valkkarista. Väsyttää ja jalka on kipee. Niskat kans.

6:17pm Haistan jääkaappia enkä voi uskoa, että sanomalehtijuttu oikeesti toimi. Maustan bolognesen ja oon taas yllättynyt, koska se maistuu oikeasti ihan hyvälle enkä oo ees laittanut kermaa vielä.

6:20pm Viikkaan lasten kuivat vaatteet ja kannan ne niiden huoneisiin. Pojan pöydällä on vielä toissapäivänkin puhtaat pyykit, ja Tytön sängyllä on järkyttävä kaaos enkä tiiä onko ne puhtaita vai likasia. Huokaisu.

6:40pm Heitän vielä kerman kastikkeeseen ja sammutan levyn. Suunnaksi tennishalli.

7:00pm Oon just enkä melkein ajoissa, ja lapset on just lopettelemassa. Patistan penskat vaihtamaan ulkokengät ja kerron loppuillan suunnitelmista. Koko matka shakkikaverin talolle puhutaan siitä, kuinka yksi vanhempi kaveri oli huijannut eikä kukaan viitsinyt bustata sitä opettajalle. Muistutan, että tennisvaatteet pitää sit heti heittää mulle, että ehdin pestä ne huomiseksi.

7:16pm Ollaan matkalla metroasemalle hakemaan lasten äitiä ja tapellaan siitä, voidaanko syödä dinner vasta 8:30pm. Sanon ei käy ja kerron, että eilenkin syötiin jo puoli kasilta. Tyttö väittää, että ei todellakaan syöty. Käydään asiaa läpi niin kauan kunnes Mamma nousee kyytiin.

7:32pm Selitän jääkaapista löytyneen, märän sanomalehden tarkoituksen.

7:46pm Poika ja kotiin tullut Pappa lähtevät lähikauppaan, Tyttö ja Mamma menevät suihkuun. Mulla on kauhee nälkä ja mun bolognese on oikeesti hyvää. Haluun syödä. Pitäisi heittää lasten tennisvaatteet koneeseen, mutta kumpikin unohti antaa ne mulle.

7:50pm Saan tietää, että Mammalla on stressiä ja että mä oon vastuussa koko illan. Hienoa. Saan myös tietää, että tennisleiriä kestääkin torstaihin eikä keskiviikkoon asti.

8:00pm Pasta melkein valmista ja Pojan uudet hokkarit oli ICAn postissa, joten sovittelevat niitä isän kanssa. Pappa dissaa samalla mun jääkiekkotietämystä ja voi kunpa se ois nähnyt mun viimesimpien MM-kisojen aikana.

8:10pm Syödään, Poika hokkarit jalassa. Pappa mulkoilee täysjyväpastaa ja alkaa keittää omaansa. Muut kehuu mun bolognesea, Tyttö antaa sille 9,75/10 ja Poika 6/10, koska tomaatti. Eilen mun letut sai 8/10, Pojalta 10/10. Ihan kätevä systeemi. Jutellaan samalla ihan meidän viereen avautuvasta kuntosalista, jonka jäsenyys on 149 kruunua kuukaudessa ja joka on auki 247.

8:37pm Excuusaan itteni ruokapöydästä hetkeksi ja kipitän yläkertaan koneelle. Rekisteröin itteni salille ja huokaisen raskaasti, koska niiden ID-card pitää hakea keskustasta ja sitä varten otetaan valokuvat ja sormenjäljet. Eli pitää olla ihmisen näkönen arkipäivänä. Ei jeesus.

8:49pm Siivoon dinnerin jäljet pöydästä ja muutenkin koko keittiön. En laita tiskikonetta päälle, koska Pappa vetää aina jotain yöpalaa. Samalla lupaan pyhästi laittaa lasten tenniskamat koneeseen heti aamulla, jotta ne on kuivat kolmeen mennessä, koska nyt ei vaan jaksa.

8:55pm Yritän saada vieläkin tomaatista kastikkeessa valittavaa Pojan pesemään hampaitaan ja laittamaan puhtaat vaatteet kaappiin. Ei onnistu. Siirryn Tytön huoneeseen sitä tökkimään. Vaatteet ei mee kaappiin, mutta sekasorto sängyltä siirtyy lattialle ja neiti pesemään hampaitaan. Annan valvomisaikaa puoli kymmeneen asti.

9:05pm Poika pesee vihdoin ja viimein hampaitaan. Alennun laittamaan puhtaat vaatteet kaappiin ja hymyilen kaapin sisäovessa olevalle whiteboardille, johon kirjoitin NO WHINING TODAY PLEASE ♥ vaikka kuinka monta viikkoa sitten ja ihmettelen, miten Poika ei ole pyyhkinyt sitä pois. Vähän iloisempana patistan sen sänkyyn, laitan verhon alas ja yövalon päälle. Poika kysyy teenkö töitä viikonloppuna. Sanon, että en. Poika sanoo, että harmi, olisi halunnut pelata lätkää mun kanssa. Sanon, että voin kyllä pelata vaikken ookkaan töissä. Poika halaa mua. Goodnight #1. Oon niin ilonen, että se tykkää musta, koska Mamma kertoi mulle ajat sitten, että entisellä aupparilla meni puoli vuotta ennen kuin Poika lopetti sille kiukuttelun. Mulle se ei oo vielä samanlailla kiukutellutkaan.

9:15pm Elättelen yhä ajatusta kivasta hölkkälenkistä. Ulkona tuulee niin kovaa, että mun auki oleva ikkunalasi meinaa lentää hevonhelvettiin. Oon ilonen, koska mun mielestä kesä vois jo mennä pois. Lasken 15 päivää KHL:n uuteen kauteen ja 50 päivää NHL:n vastaavaan. Pelkään LA Kingsin ja Minnesota Wildin ystävänä jo etukäteen tulevaa kautta New York Rangers -fanien taloudessa.

9:27pm Käyn Tytön ovella muistuttamassa lähestyvästä nukkumaanmenoajasta. Goodnight #2. Haen loputkin omat pyykit alhaalta ja laitan paikoilleen. Kirjotan lapulle, että pitää ostaa joku kiva pikkukynäpurkki meikeille ja joku pyykkikorisysteemi likaselle pyykille. Saan luvan vinguttaa Mamman visaa näihin ostoksiin. Se myös muistuttaa, että mun pitäis ostaa uusi yöpöytä itelleni, koska entinen auppari on kaatanut ties mitä kynsilakkoja nykysen pinnalle. Mun lakanoissakin on kynsilakkaa, ja sanon, ettei oikeesti tarvi.

9:33pm Käydään läpi huomisen suunnitelma. Tyttö saa kaverin koko päiväksi ja huokasen taas, koska tän kaverin yksinhuoltajaisä on vähintäänkin kierolla huumorintajulla varustettu, yks iso flirtti. Poika lähtee aamulla futiskaverin luokse, josta se pitää hakea lounaan jälkeen. Sitten myös shakkikaveri tulee meille ja huokasen taas, koska tiiän jo nyt, että tullaan tappelemaan pleikkariajasta. Ne on puhunut kaks päivää tasan yhdestä autopelistä, jonka toin Pojalle, ja tiiän, että Poika haluaa pelata sitä just shakkikaverin kanssa. Onneksi saan kuulla, että mä heitän penskat tennikseen ja shakkikaverin äiti tuo meidän penskat sitten meille, ja siihen mennessä meidän äiti on jo kotona, eli mä pääsen tennikseen viennin jälkeen vapaalle. Huokaisen taas, tällä kertaa tosin helpotukssta.

9:52pm Lähden lenkille ja vedän ilosena takin päälle. Muistutan itelleni, että mulla ei oo talvitakkia ja että sellanen pitää ostaa kohta. Näin Pojan vaeltavan vanhempien makkariin, joten syöksyn mahdollisimman äkkiä ulos.

10:20pm Kalliolla on kaunista. Synkkää, mutta kaunista. Oon onnellinen siitä, että saan asua täällä. Merituuli puhaltaa niin napakasti, että Eppu Normaalin selkää kylmästi kutittava tuuli jää räikeästi kakkoseksi. Tekee mieli nauraa, koska rakastan tätä paikkaa enkä oo ikinä ollut näin onnellinen. Eikä edes sada, mutta astun silti sammakon päälle.

10:53pm Huomaan kotiovella, että Endomondo on lopettanut trackingin parin ekan kilsan jälkeen. No, ihan sama. Suihkun kautta sänkyyn, herätys huomiseksi seitsemältä ja ei muuta kuin sama rumba uudelleen.

Sellanen tiistai. Rispektit kaikille äideille. Varsinkin jos lapsia on enemmän kuin kaks. Mulla on ihan yksinhuoltajaäitiolo nyt kun tää arki onkin kokonaan mun harteilla. En tiiä mihin keveyteen olin tuudittautuna tän parin viime kuun aikana, mutta huh huh. Onneksi penskat menee kouluun ensi viikolla, ja Tyttö on sitä mieltä, että ne on nyt tarpeeksi isoja menemään ihan itse bussilla. "You get to sleep in, I know you'd like to", oli saatesanat ja olin kyllä ilonen, että noi on huomioinu mun vaativat unitarpeet.

En valita, mutta mihin tää aika oikeesti katoaa! Tääkin päivä on kadonnut jo nyt ihan alta ja vielä on hitosti tekemistä ja alle vartin päästä mun pitääkin jo juosta kuskaamaan lapset paikasta A paikkaan B.

18.8.2014

the run and go

 

Oltiin kultturelleja ja käytiin Fotografiskassa. Kierreltiin ensin Lisa Rossin Living Shrines, Dana Sederowskyn selfiekokoelma ja Lu Kowskin Melancholia (joita mä luulin hienosti tyhjiksi kehyksiksi...), kunnes mentiin yläkertaa katselemaan Genesis läpi. Ja se oli just niin hieno ja vaikuttava kuin mä olin olettanutkin. Northern Spaces oli ihan mahtava kokoelma, samoin Planet South. Haluun vaan ton hyljekuvan ja ne kaikki Siperian ja Alaskan kuvat mun seinille.

Istuttiin myös 55 minuuttia paikoillamme ja tsekattiin Isaac Julienin Ten Thousand Waves, josta mulla oli korkeat odotukset, koska hei, merijuttuja. Konsepti oli kyllä tosi siisti, salissa oli yhdeksän screeniä, joille heijastettiin tarinaa "vähän miten sattuu". Porukka istui lattialla ja muutamilla istuimilla, ja se fiilis oli kyllä aika intensiivinen välillä kun kajarit huusi ties mitä. Suomityttö A tiesi kertoa, että tarina oli se 2004 vuoden tragedia kun kiinalaisia hukkui Englannin luoteisrannikolle, mutta muuten ei kyllä kauheesti pysytty kärryillä. Visuaalisesti ihan miellyttävä kokemus kyllä, mulla vaan alaselkä ja arse ehti puutua siinä katsellessa ja kääntyillessä!

 

Meen käymään Fotografiskassa vielä joku hiljaisempi päivä, tuolloin niiden kauppa oli tosi täynnä eikä siellä päässyt katselemaan tarpeeksi. Mutta mä ehdottomasti tarvin Genesis-kirjan itselleni. En tiiä, miten ja milloin saan sen parin kilon kirjan raahattua Suomeen, mutta mä tarvin sen. Lisäksi mun on pakko selata niiden posterit läpi, ties mitä aarteita sieltä löytyy. Rahanmenoa ei voi estää ja niin edelleen, mutta hei, taidetta.

Muutenkin täytyy katsoa, josko tonne saisi jotain kausikortteja. Musta saattaa tulla vakioasiakas.

 

Käytiin vielä kultturellisoinnin päätteeksi T.G.I. Friday's -paikassa syömässä ja oi voi. Suomi ja Suomen lafkat voisi ottaa mallia noiden autorefill-taktiikasta. En saanut edellistä puolen litran pepsilasia edes kokonaan tyhjäksi ennen kuin mulle kiikutettiin pöytään ilman erillistä pyyntöä uusi lasi!! Hampparitkin oli hyviä, ja olin vielä kuudenkin tunnin jälkeen kovin kylläinen.

Kotimatkalla metrossa mun viereen istui joku nainen haisevan koiransa kanssa ja meidän keskustelu vaihtui elukoihin kanssa ja mulle tuli hirvee ikävä mun kissaa :( Buu.

16.8.2014

atlas hands

 

So far, so good.

Arki lähti rullaamaan aika jähmeästi, mutta mitä muutakaan voi odottaa kun astuu taloon, jossa ei oo kukaan elänyt kolmeen viikkoon. Onneksi porukka lähti mummolaan loppuviikoksi, viettäen vain yhden päivän kotosalla, ja mulla oli vähän omaa aikaa. Suuri osa omasta ajasta tosin meni pyykkäämiseen ja kaappien täyttämiseen. Mutta mahtuipa mukaan myös kesän viimeisimpiä jätskejä lasten kanssa sekä 1999 Crash Bandicoot -pelin pelaamista. Yksi vähän uudempi autopeli oli jostain kumman syystä enemmän mieleen, Crash Bandicoot -pelien grafiikka voisi kuulemma "olla parempaakin"...

 

Täällä on satanut raikastavan paljon vettä, ja tänään mun ja lasten dinnertimekin keskeytyi kun ulkona tuli rakeita aikamoisella voimalla. Toki lasten oli pakko päästä ulos juoksentelemaan, ja kyllä mä ne sinne laskinkin saatesanoilla you're gonna get hurt. Onneksi mac'n'cheese alkoi nopeasti kuulostaa taas paremmalta kuin ikävältä tuntuvat rakeet, ja meikä pääsi sanomaan, että I frickin' told you so.

Kävin tässä yksi päivä ihan yksin kaukana kaukana Willy'sillä. Eli siis ajelin yllättävän rauhallisena pitkin E18-motaria kohti Norrtäljea, ja löysin kuin löysinkin paikan nimeltään Willy's. Ihan karsea ostoshelvetti. En oo vieläkään täysin ymmärtänyt tätä ruotsalaisten hedelmäkulttuuria, tuolla ja kaikissa muissakin isommissa liikkeissä on sellaisia skannereita, joilla skannaillaan koodeja hedelmistä. Vaakoja ei mailla eikä halmeilla. Onneksi meidän lähikaupassa kassatäti hoitaa noi punnitusjutut.

Mutta niin, Willy's velotti kortilta reippaat puolitoista tuhatta kruunua ja mulla oli ongelmia saada kaikki ostokset mahtumaan auton takakonttiin. Ja siis mulla on niin iso auto, että takakonttiin mahtuu kaksi lätkäkassia ja -mailaa. Että niin. No, mahtuivatpa kuitenkin, ja pysähdyin kotimatkalla vielä lähikaupassa hakemassa ne helvetin hedelmät.

 

Näiden muutaman rentoilupäivän aikana onnistuin polttamaan pari satkua. Enkä kruunuina, vaan nimenomaan euroina. Mutta äiti, ostin kyllä oikeasti kaikkea tarpeellista - uudet ballerinat, kimonon, pari t-paitaa, uudet höntsät, puhelinliittymään vähän lisää nettiä, kahden (!!) litran kokispullon... Yksi päivä muuten ajelin Slusseniin ikivanhalla metrolla, enkä enää ikinä nouse tollasen kyytiin. Olin ihan varma, että se räjähtää hetkenä minä hyvänsä.

Tänään en tehnyt yhtään mitään. Okei, mun oli kyllä tarkotus käydä American Apparel läpi, ja kuvittelinkin laittaneeni herätyksen ysiksi, mutta ilmeisesti se on vaan weekdays alarm. Joten heräsin onneni ohi nukkuneena kello 11, eikä oikeastaan huvittanutkaan nousta. Niinpä sitten luin ja katselin rästissä olevia tv-ohjelmia koneelta kunnes vähän yhden jälkeen alkoi kuului sellaista räminää alakerrasta, etten tainnut olla enää yksin kotona. No, kymmenen minuutin päästä eräs erittäin kovaääninen agentti kävi sujauttamassa tollasen lapun mun oven ali... Raahauduin kyllä aika pian siitä suihkuun ja sitten alakertaan, tämän agentin kanssa autopeliä tahkoomaan.

Pistin just vähän aika sitten lapset nukkumaan, koska vanhemmat on jossain kesäjuhlissa iltaa viettämässä. En valita, koska nyt meidän ainoa internetin lähde, vanha kunnon modeemi yhden johtonsa kera, on mun käytössä. Yleensä toinen vanhemmista tekee töitä yömyöhään ja vie kaiken internetin. Oi Telia, voisitteko vaan fiksata meidän langattoman netin, tack så mycket.

Huomenna suomityttö A:n kanssa Fotografiskaan tsekkaamaan mun toisiksi lemppareimman valokuvaajan näyttely - tai ainakin mä olin ymmärtävinäni, että se on siellä just nyt. Mutta mun ruotsi on mitä on. Toivotaan, että pääsen itkemään Genesistä.

13.8.2014

car radio

#turisti #hyväolo

9.8.2014

welcome home, son

 

Valehtelisin silmät ja korvat täyteen jos sanoisin, että nyt jännittää. Kun ei jännitä. Mä tiedän, että mä tulen kyllä pärjäämään. Että kaikki tulee menemään hyvin ja että mulla tulee olemaan hyvä olo. Mä tiedän, että mun on hyvä olla Tukholmassa. Että mä olen onnellinen siellä ja että mun sydän tuntee kuuluvansa sinne.

Suurimpana syynä on ehkä se, että tää on kolmas vaiko neljäs kerta kun mulla on lentolippu Helsinki-Vantaalta Arlandaan. Nyt tuntuu, että oisin menossa kotiin. Mulla on mun huone, jossa henkareissa roikkuu mun vaatteet ja pöydällä mun mummin lihapullaresepti. Ihan ku kotona ois.

Yritin pakata kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman mukaan. Sanoin äidille, että melkein kaikki vaatteet, mitä jätän tänne, saa myydä vaikka kirpparilla. Koska jos mä en halua ottaa niitä mukaani nyt, niin miksi mä haluaisin käyttää niitä myöhemminkään? Ja mä todistetusti pystyn polttamaan rahaa ihan liian helposti Tukholman River Islandiin ja Weekdayhin... Muistan kun käytiin Ellan kanssa Tukholmasssa maaliskuussa ihan vain yhden keikan (joka sattui olemaan myös mun keikkahistorian parhain keikka ikinä, se fiilis oli nimittäin aika loistava) takia ja mentiin tietty Gallerianiin shoppailuaikeet mielessä. River Island oli sillon vielä rakenteilla. "Hyvä vaan, ettei oo vielä auki. Oisin varmaan käyttäny kaikki mun rahat siel", sanoin, ja sitten käytin kaikki rahat BikBokissa, Topshopissa ja Stadiumissa. Eli ehkä mä pärjään vaateosaston puolella ihan hyvin vaikka en koko kaappia tänne raahaiskaan. Oon sitä paitsi jo pakannutkin, eikä tehnyt edes kipeää tunkea se täällä vielä oleva elämä yhteen matkalaukkuun, reppuun ja käsilaukkuun - alle 30 kiloon.

Okei, teki ehkä vähän kipeää kun tungin mun elämän sittenkin vaan yhteen matkalaukkuun ja käsilaukkuun. Yhteensä 26 kiloon.

 

Oon aika ilosena lähdössä matkaan. Faija haki mut viimeksi lentokentältä, ja matkalla selitin sille, että kotiinpaluun ilon pitäisi aina korvata lähtemisen suru. Eli ihan sama miten paskalta tuntuu lähteä, koska sitten kotiin palatessa sen kaiken pitäisi unohtuu ja on taas onnellinen. Mulla on vähän sellanen olo just nyt, paitsi musta ei tunnu yhtään paskalta lähteä. En haluu sanoo, että Ruotsissa on kaikki paremmin, mutta Ruotsissa on kaikki paremmin.

Oikeesti. Siellä ei ees oo ötököitä. En oo nähnyt yhtäkään paarmaa. Neljä mehiläistä, kolme kärpästä, muutaman muurahaisen ja kerran yksi hämähäkki kiipesi kerran alakerran vessan lavuaarista, mutta kun me Tytön kanssa kiljuen yritettiin hukuttaa se takaisin, niin järkeiltiin samalla, että se on pakko olla joku lemmikkihämis tai jotain. Oli meinaan niin törkeän iso ja sillä oli vieläpä fangsit.

Perhe on vielä lomailemassa muilla mailla kun meikä palaa kotiin. Pari päivää aikaa asettua taloksi, pitää katsastaa loman aikana hoidetun yläkertaremontin jäljet ja käydä ruokakaupassa. Tankata oma auto, pesettää molemmat (ja stressata kakkosautolla ajamista, koska en varmastikaan osaa). Ehkä pyöräyttää lihapullia mummin reseptillä (olettaen siis, että sipulikeittoainekset löytyvät löksoppa-nimellä lähikaupasta). Treffata paria tyyppiä, jotka pyörivät myös Tukholman sykkeessä suomea puhuen. Pestä omat lakanat (koska unohdin ne sänkyyn ennen tätä lomanpätkää, hups). Kerätä rusketusta kalliorannalla. Lähettää ehkä tän blogin osoite äidinkielenopettajalle (joka idean tästä blogista mulle ovelasti antoikin). Valmistautua jo henkisesti kestämään jet lagista kärsiviä ja varmasti kiukuttelevia lapsia. Ehkä myös jet lagista kärsiviä ja kiukuttelevia vanhempia, joiden pitää heti palata takaisin työelämään. Ylipäätään valmistautua henkisesti ja fyysisesti kaikkeen. Hyväksyä, että nyt palataan siihen elämään, jossa mä en voi aamulla vaan todetta, että ei huvita ja jäädä sänkyyn koko päiväksi. Mitä mä olen siis kova harrastamaan.

Mutta silti mä olen aika innoissani. Mulla on jo ikävä tota naurettavan lyhyttä "jatkamme vielä hetken nousua lentopinnallemme, jolla tulemme lentämään viitisen minuuttia, ja sitten aloitamme laskuvalmistelut" -lentoa. Ikävä Arlanda Express -junaa ja sen wi-fiä ja pistorasiaa heti istuimen vieressä. (Ja ehkä tällä kertaa mä muistan, että pensioner on eläkeläinen. Oon aina ostanut sen lipun, ja vasta viimeksi mulle kerrottiin, että joo-o, eläkeläisen lippu tämä. Eihän mulla ollutkaan pensionerlippuja kuin joku viisi lompakossa, kaikki ongelmitta rastittu aiemmilla reissuilla.) Ikävä keskusaseman SL-setää, joka vihaa mua, koska oon suomalainen, a foreigner. Ikävä maisemia, ikävä kotimetropysäkkiä ja pyörämatkaa sieltä kotiin. Ikävä natisevia portaita ja kitiseviä ovia.

Ja mikä parasta, tällä kertaa mulla ei oo paluulippua Suomeen.

2.8.2014

re:stacks

 

Kelasin eka, että heittäisin tän blogin nimeksi carpe diem. Siksi toi osoitekin on tollanen, c(a)rp(e)d(ie)m. Se tuntui kyllä hyvältä vaihtoehdolta, koska hei, carpe diem. Seize the moment, tartu hetkeen, käytä hyväksi jokainen käsillä oleva hetki äläkä luota liikaa tulevaisuuteen. Kuulosti ihan mun jutulta. Lisäksi mun lempibändillä, You Me At Sixillä, on aivan loistava, Carpe Diem -niminen kappalekin. Okei, ehkä se niiden biisi on enemmän rakkaudesta - kahdesta tyypistä, jotka istui ulkona parin Coronan ja ajatustensa kanssa puhuen siitä, miten kauas elämässä ne olivat jo päässeet. Ja että carpe diem 'til the better end. Ihan hyvä biisi.

Oikeestaan alotin tän blogin työstämisen jo kesäkuun lopulla kun tuntui siltä, että pakko päästä avautumaan asiasta X nyt ja asiasta Y huomenna. Uppouduin kuitenkin kaavailemaan lähinnä tätä esteettistä puolta eli ulkoasua ja grafiikkaa ja värimaailmaa ja yada yada. Tää harmaa taitaa olla kolmas vaiko neljäs viritelmä, ja tästä heinäkuun lopussa tehdystä versiota mä tykkään eniten.

Tuli kuitenkin sellanen fiilis, että tää nimi ei vaan oo oikee. Niin paljon kuin mä englantia rakastankin, niin tuli sellanen fiilis, että sen on pakko olla suomea. Koska oon noin 93,5% varma, että tää blogi on se juttu, joka pitää mut kiinni Suomessa ja suomen kielessä ja joka muistuttaa mua kodista.

 

Näin Pariisin Kevään livenä Ruisrockissa (joka oli taas mun elämäni parhaat neljä ja puoli päivää) ja se on kyllä mainio bändi livenä. Se, kun kuunteli Kesäyötä livenä satojen muiden ihmisten kanssa ja näki kuinka kaikki muutkin vaan tanssi ja laulo ja fiilisteli sitä... Vau. Ainoo vaan, että kun mä maanantaiaamun aikaisimpina tunteina ryömin Turusta takas kotiin ja myöhemmin samana päivänä Helsinki-Vantaan kakkosterminaaliin, niin en millään ehtinyt kuunnella Pariisin Kevättä, turvauduin vaan vanhoihin ja tuttuihin offline-modesta löytyviin soittolistoihini.

Kesäyö jäi mulle kuitenkin sellaiseksi tukholmabiisiksi. Muistan yhden illan kun istuskelin Slussenissa meren äärellä - luin ihan helvetin hyvää kirjaa, aurinko oli kohta laskemassa Gamla Stanin taakse, kevyt merituuli leikki hiuksilla ja turistit kulki takaa tasaisena virtana - ja pistin vihdoin ja viimein Pariisin Kevään soimaan. Kuuntelin sitä sitten koko illan ja lopulta pääsin metrosta takaisin pyörän selkään suuntana koti. Kotimatkalla on sellainen silta, joka menee E18-motarin (Norrtälje-Tukholma) yli. Pysähdyin siihen sitten katselemaan auringonlaskun viimeisiä rippeitä (postauksen toka kuva, ei pahat maisemat?) ja samalla sattui soimaan Kesäyö. Jäi hyvä fiilis, jotenkin niin onnellinen fiilis siitä, että mä en pelkää maailmaa.

Ei ollut kauhean vaikea päättää blogille uutta nimeä kun tajusin, että vanha ei vaan toimi. Ja kyllä, kirjotin näin paljon ihan vain pelkästä nimestä, koska en jaksa käsitellä kuvia eikä mulla oo oikein mitään muutakaan kerrottavaa vielä. Buu.